Kirjailija Nicky Cruz
Kirja Juokse poika juokse
Sivumäärä 356 sivua
Painovuosi 1970 (1987)
Kustantaja Karisto Oy
Kirjallisuuden laji klassikot, uskonnollinen kirjallisuus (?)
Takakannen tarina
"Oli lukija kristillismielinen tai ei, kannattaa tutustua Nicky Cruzin tarinaan. Se on kappale meidän aikamme historiaa."
-Risto Tuominen Eteenpäin 1970
"Kirjalla on merkitystä ei vain järkyttävänä raporttina, vaan myös rohkaisevana sanomana sille maailmalle, joka on huolestunut nuorison rikollisuudesta ja huumausaineiden käytöstä."
-Arvo Kippola Itä-Häme 1970
"Nicky Cruzin tarina on ainutlaatuinen, siinä on murhenäytelmän, väkivallan ja seikkailun aineksia - ja sen lisäksi kaikkein vaikuttavimpana osana Jeesuksen Kristuksen evankeliumin vapauttava voima."
-Billy Graham
"Nähdäkseni kirjan sanoma voisi olla siinä, että se havahduttaa meitä myös omassa tilanteessamme näkemään rakkauden puutteen ja yrittämään löytää muotoja rakkauden lisäämiseksi keskellemme, antamaan ja vastaanottamaan inhimillistä rakkautta ja uskomaan syyllisyyttämme ja pahuuttamme sovittavaan jumalalliseen rakkauteen."
-Heikki Tervonen Kotimaa 1972
Arvosteluni
Juokse poika juokse on mykistävä teos, ja herätti enemmän ajatuksia kuin mikään muu kirja pitkiin aikoihin. Uskaltaisinpa jopa väittää, että Nicky Cruzin omaelämänkerrallinen romaani on paras ja sykähdyttävin lukukokemukseni koskaan tähän mennessä.
Kirjan takakansi ei juurikaan avannut tapahtumia, minkä takia mietin viitsisinkö kirjoittaa sitä ylös ollenkaan. Itse juoneen sisälle päästyäni en kuitenkaan katunut kertaakaan kirjan avaamista. Vaikka lukemisessa kesti minulla tavallista kauemmin, ei se tuntunut missään vaiheessa pakkopullalta. Tämän kirjan halusin lukea rauhassa, eikä kunnollisia lukuhetkiä oikein liiennyt kevätkiireiltä. Tänään luin viimein teoksen loppuun.
Nickyn tarina on äärimmäisen rankka, ja minusta on upeaa miten hän itse on elämäntarinansa kirjaksi kirjoittamalla jakanut sen lukuisien muiden ihmisten kanssa. Uskon, että selviytymistarina epäinhimillisistä jengioloista ja raaoista murhista ja tappeluista raamattukouluun ja Jumalan sanansaattajaksi on auttanut ja tuonut lohtua edes muutamalle näiden asioiden kanssa jollain tavalla painiville.
Jos tarinaa ajattelee pelkästään kirjana ja juonikokonaisuutena, ei teokseen pety siltikään. Tietysti tarinan "todellisuus" vaikuttaa mielenkiintoa nostavasti lukukokemukseen, mutta tuon ajan kirjallisuudeksi tarina on hyvin tunteita herättävä ilman taustatietojakin. Monta kertaa Nicky joutui hankaluuksiin, mutta loppua kohden hänen elämänsä päätyi oikeille linjoille. Nickyn tarinalla oli lukijan mielenrauhan säilyttämiseksi onneksi onnellinen loppu.
Kirjan takakansi ei juurikaan avannut tapahtumia, minkä takia mietin viitsisinkö kirjoittaa sitä ylös ollenkaan. Itse juoneen sisälle päästyäni en kuitenkaan katunut kertaakaan kirjan avaamista. Vaikka lukemisessa kesti minulla tavallista kauemmin, ei se tuntunut missään vaiheessa pakkopullalta. Tämän kirjan halusin lukea rauhassa, eikä kunnollisia lukuhetkiä oikein liiennyt kevätkiireiltä. Tänään luin viimein teoksen loppuun.
Nickyn tarina on äärimmäisen rankka, ja minusta on upeaa miten hän itse on elämäntarinansa kirjaksi kirjoittamalla jakanut sen lukuisien muiden ihmisten kanssa. Uskon, että selviytymistarina epäinhimillisistä jengioloista ja raaoista murhista ja tappeluista raamattukouluun ja Jumalan sanansaattajaksi on auttanut ja tuonut lohtua edes muutamalle näiden asioiden kanssa jollain tavalla painiville.
Jos tarinaa ajattelee pelkästään kirjana ja juonikokonaisuutena, ei teokseen pety siltikään. Tietysti tarinan "todellisuus" vaikuttaa mielenkiintoa nostavasti lukukokemukseen, mutta tuon ajan kirjallisuudeksi tarina on hyvin tunteita herättävä ilman taustatietojakin. Monta kertaa Nicky joutui hankaluuksiin, mutta loppua kohden hänen elämänsä päätyi oikeille linjoille. Nickyn tarinalla oli lukijan mielenrauhan säilyttämiseksi onneksi onnellinen loppu.
Juokse poika juokse on kirja, joka jokaisen tulisi lukea uskonnollisuudesta riippumatta.
***
***
Jälleen kerran me marssimme pienen kylän halki takaisin kotiin. Isä kiskoi minua perässään.
"Senkin saastainen valehtelija", hän sähisi minulle kodin edessä. Hän kohotti kätensä lyödäkseen, mutta minä livahdin syrjään ja juoksin alas polkua.
"Tuo on oikein! Juokse, poika, juokse!" isä huusi. "Kyllä sinä tulet kotiin. Ja kun palaat, selkäsauna odottaa."
Minä palasin kotiin. Mutta vasta kolme päivää myöhemmin. Poliisi otti minut kiinni, kun kävelin tiellä kohti sisäsaaren vuoristoa. Kerjäsin poliiseja päästämään minut, mutta he palauttivat minut isälle. Ja hän piti lupauksensa.
Olen itse joskus lukenut kyseisen kirjan sekä jonkun toisenkin teoksen ja tykkäsin kans kerronnasta sekä siitä että kirja laittoi oikeasti ajattelemaan asioita.
VastaaPoistahttp://lukumatkalla.blogspot.fi
Mukavaa kuulla, että oot kirjan lukenut ja siitä tykännyt! Tää on ihan mahtava ajatusten herättäjä. Mukavaa kesää sulle ja kiitos kommentista! :) Kävin kurkistelemassa myös sun blogiasi.
Poista