Piraijakuiskaaja

Kirjan nimi Piraijakuiskaaja
Kirjailija Annukka Salama
Sivumäärä 377
Kustantaja Wsoy
Laji nuortenkirjallisuus

Takakannen tarina 

Faunoidijengin fiilikset ovat korkealla kuin Kalifornian taivas: avain Unnan mystiseen syntyperään näyttää löytyvän toiselta mantereelta ja koko viisikko pääsee mukaan matkalle. Johtolangat ohjaavat heitä odottamattomaan suuntaan. Onko arvoituksella jotain tekemistä Rufuksen ja tämän suvun musertavan menneisyyden kanssa?

Sähköä ilmaan tuovat myös uudet ystävät, salaperäiset aaltoja kesyttävät sisarukset Eden ja Nemo, joiden läsnäolo hermostuttaa laumaansa suojelevaa Rufusta. Kun tieto Unnan olemassaolosta leviää, Rufuksen huoli kasvaa. Maailman viimeisin lohikäärme ja planeetan ainoa faunoidinaaras ovat tulenarka yhdistelmä, joka kiinnostaa muitakin kuin metsästäjiä. Parin rakkaustarina tuntuu olevan kirjoitettu tähtiin, mutta tekeekö se siitä ikuisen?

Arvosteluni

Piraijakuiskaajaa olen odottanut luettavaksi siitä lähtien, kun viime jouluna suosikkeihini noussut Käärmeenlumooja kuului saavan jatkoa. Kirja oli ehkä hieman tylsempi kuin edeltäjänsä, mutta pomppasi silti top-10 -listani kärkisijoille.

Tykkäsin kannesta, sen suunnittelu ja toteutus oli mielestäni onnistunut loistavasti. Kirjan juoni oli mielenkiintoinen, ja kerronta helppoa ja mukavaa luettavaa. Tarinaan saatiin edelliseen verrattuna enemmän ja monipuolisemmin näkökulmia, kun tarinaan saapui uusia henkilöitä ja muidenkin jengissä aiemmin olleiden ajatuksia tuotiin selkeämmin esille.

Taka-alalle tarinassa jengiläisistä jäi mielestäni ehkä eniten Joone, vaikka tämäkään ei täysin varjoihin haihtunut. Sääli sinänsä, sillä Joone on lempihahmoni Ronnin jälkeen. Itse tarina oli erittäin jännittävä ja tunteellinen, juuri sellainen josta pidän. Suosittelen kirjaa 13-16 vuotiaille tytöille, jotka ovat kiinnostuneita edes jonkin asteisesta fantasiasta.