Työmiehen vaimo

Kirjailija Minna Canth
Kirja Työmiehen vaimo
Sivumäärä
Painovuosi ? (1885)
Kustantaja Wsoy
Kirjallisuuden laji näytelmä, klassikko

Takakannen tarina

Minna Canth (1844-97) eli 1880-luvulla ohjelmallisen realismin aikaa. Hän nosti esiin naisen turvattoman aseman, työläisten köyhyyden sekä juoppouden. Työmiehen vaimo ja Kovan onnen lapsia ovat näytteitä Minna Canthin yhteiskunnallisista näytelmistä.

Työmiehen vaimo (1885) kertoo ahkeran Johannan ja hänen hulttiomiehensä Riston tarinan. Kiinnostavimmaksi henkilöksi kohoaa mustalaistyttö Homsantuu, joka ei suostu yhteiskunnan tuomittavaksi. Työmiehen vaimo on ensimmäinen kaupunkilaistyöläisistä kertova näytelmämme. Se on Canthin läpimurtoteos.

Arvosteluni

Luin Työmiehen vaimon jo aiemmin koulussa, mutta en tuolloin ehtinyt ottaa kirjasta tarvittavia tietoja ylös bloggausta varten jolloin kirja jäi näiltä osin hieman unholaan. Nyt päätin kuitenkin kirjoittaa myös tästä teoksesta jonkinlaista valaistusta.

Työmiehen vaimo edustaa perinteikästä realismin aikakautta, ja on yksi Canthin tunnetuimmista teoksista. Kirja kertoo tarinan nuoresta ja kauniista Johannasta, joka eksyy hyväuskoisena huonoihin naimisiin Riston kanssa. Risto käyttää aviomiehen oikeutta Johannan rahoihin ja käyttää kaiken omaisuuden juopotteluun. Kaikenlisäksi Risto on erittäin petturillinen, eikä välitä edes nälkäkuoleman partaalla kituvasta lapsestaan. Tarina päättyy onnettomasti Johannan lopulta kuollessa.

Mielestäni Työmiehen vaimo oli alkuun hieman hankalalukuinen, sillä tarina oli rakennettu vuoropuheluksi, näytelmän muotoon. Kun vauhtiin kuitenkin pääsi, alkoi lukeminenkin sujua ongelmattomammin. Kirja oli ensimmäinen lukemani näytelmä, eikä tähän muotoon kirjoitetusta tekstistä jäänyt ollenkaan paha maku suuhun. Mielestäni tarina oli ehkä kuitenkin hieman tylsästi kerrottu, minkä takia Työmiehen vaimo ei ennättänyt suosikkieni joukkoon.

Rakkautta borealis

Kirjailija Kira Poutanen

Kirja Rakkautta borealis

Sivumäärä 149 sivua

Painovuosi 2012

Kustantaja Wsoy

Kirjallisuuden laji nuorten aikuisten kirjallisuus

Takakannen tarina

Muistilista häitä varten:

1. Valitse hääpukujen TOP55
2. Valitse häiden teema: 50-luvun glamour, Barbie ja Ken vai Keijuhäät?
3. Keksi, miten saat Ericin kosimaan.

Lara ja Eric ovat sopineet, ettei naimisiinmenosta toistaiseksi puhuta. Onneksi unelmahäistä voi sentään haaveilla. Lara vie Ericin revontulien räiskeeseen, ja lentokoneessa hän jo listaakin tapoja, joilla saisi Lapin lumoon langenneen miehen kosimaan.
     Vaan Ericin sydän ei ota sulaakseen. Lohdukseen Lara löytää itsestään oivan eräoppaan. Homma lähtee villalapasesta viimeistään, kun hän saa lämmittäjäkseen itsensä joulupukin!

Rakkautta borealis tarjoilee kinoksittain kommelluksia ja koomisia väärinkäsityksiä, joita Lara saa aikaan kaikessa luontevuudessaan vain olemalla ihanan hömppä, oma itsensä.

Arvosteluni

Vaihteeksi vähän kevyempää romaania, heh! Rakkautta borealis kuuluu samaan sarjaan kuin aiemmin blogissa esittelemäni Rakkautta al dente. Kirja oli sellaista mukavaa ja nopealukuista "hömppäkirjallisuutta", kevyttä lukemista vaihteluksi noiden raskaampien teosten rinnalle.

Laran hölmöilyt viihdyttivät iltapäivääni jälleen muutamien tuntien verran, ja huumorintäyteistä ja kommellusrikasta tekstiä oli mukava lukea. Kirjoittajalla on selkeästi ollut pilkettä silmäkulmassa tätä teosta rustaillessaan! Päähenkilö Lara on ihan toivoton häseltäjä ja tunaroija - hänen miestään Ericiä käy melkein sääliksi kun toinen on koko ajan hästäämässä ja sekoittamassa asioita.

Välillä lukijaan osui epätoivon tunne Laran aivan mahdottoman järjestelytarpeen ja sekoilun takia. Koko Lapin matka oli täynnä sekaannuksia ja väärinkäsityksiä, mutta onneksi tälläkin tarinalla oli oikein onnellinen loppu.

***

Yritän kiskoa porontaljaa tiukemmin päälleni ja keskittyä ajattelemaan kaikkia niitä onnellisia pareja, jotka ovat viettäneet tässä huoneessa hääyönsä. Tila on varmasti täynnä positiivista energiaa. Riittää että imen sen sisääni ja annan sitten sydämeni puhua Ericille avoimesti ja suoraan.

"Oliko ne poropallukat hyviä?" sanon sitten.

No jaa, pystyisin kyllä varmasti parempaankin keskustelunavaukseen, mutta tällä on nyt mentävä.

Juokse poika juokse

Kirjailija Nicky Cruz

Kirja Juokse poika juokse

Sivumäärä 356 sivua

Painovuosi 1970 (1987)

Kustantaja Karisto Oy

Kirjallisuuden laji klassikot, uskonnollinen kirjallisuus (?)

Takakannen tarina

"Oli lukija kristillismielinen tai ei, kannattaa tutustua Nicky Cruzin tarinaan. Se on kappale meidän aikamme historiaa."  

-Risto Tuominen  Eteenpäin 1970

"Kirjalla on merkitystä ei vain järkyttävänä raporttina, vaan myös rohkaisevana sanomana sille maailmalle, joka on huolestunut nuorison rikollisuudesta ja huumausaineiden käytöstä."  

-Arvo Kippola  Itä-Häme 1970

"Nicky Cruzin tarina on ainutlaatuinen, siinä on murhenäytelmän, väkivallan ja seikkailun aineksia - ja sen lisäksi kaikkein vaikuttavimpana osana Jeesuksen Kristuksen evankeliumin vapauttava voima." 

-Billy Graham

"Nähdäkseni kirjan sanoma voisi olla siinä, että se havahduttaa meitä myös omassa tilanteessamme näkemään rakkauden puutteen ja yrittämään löytää muotoja rakkauden lisäämiseksi keskellemme, antamaan ja vastaanottamaan inhimillistä rakkautta ja uskomaan syyllisyyttämme ja pahuuttamme sovittavaan jumalalliseen rakkauteen." 

-Heikki Tervonen  Kotimaa 1972

Arvosteluni

Juokse poika juokse on mykistävä teos, ja herätti enemmän ajatuksia kuin mikään muu kirja pitkiin aikoihin. Uskaltaisinpa jopa väittää, että Nicky Cruzin omaelämänkerrallinen romaani on paras ja sykähdyttävin lukukokemukseni koskaan tähän mennessä.

Kirjan takakansi ei juurikaan avannut tapahtumia, minkä takia mietin viitsisinkö kirjoittaa sitä ylös ollenkaan. Itse juoneen sisälle päästyäni en kuitenkaan katunut kertaakaan kirjan avaamista. Vaikka lukemisessa kesti minulla tavallista kauemmin, ei se tuntunut missään vaiheessa pakkopullalta. Tämän kirjan halusin lukea rauhassa, eikä kunnollisia lukuhetkiä oikein liiennyt kevätkiireiltä. Tänään luin viimein teoksen loppuun.

Nickyn tarina on äärimmäisen rankka, ja minusta on upeaa miten hän itse on elämäntarinansa kirjaksi kirjoittamalla jakanut sen lukuisien muiden ihmisten kanssa. Uskon, että selviytymistarina epäinhimillisistä jengioloista ja raaoista murhista ja tappeluista raamattukouluun ja Jumalan sanansaattajaksi on auttanut ja tuonut lohtua edes muutamalle näiden asioiden kanssa jollain tavalla painiville.

Jos tarinaa ajattelee pelkästään kirjana ja juonikokonaisuutena, ei teokseen pety siltikään. Tietysti tarinan "todellisuus" vaikuttaa mielenkiintoa nostavasti lukukokemukseen, mutta tuon ajan kirjallisuudeksi tarina on hyvin tunteita herättävä ilman taustatietojakin. Monta kertaa Nicky joutui hankaluuksiin, mutta loppua kohden hänen elämänsä päätyi oikeille linjoille. Nickyn tarinalla oli lukijan mielenrauhan säilyttämiseksi onneksi onnellinen loppu.

Juokse poika juokse on kirja, joka jokaisen tulisi lukea uskonnollisuudesta riippumatta.

***

Jälleen kerran me marssimme pienen kylän halki takaisin kotiin. Isä kiskoi minua perässään.

"Senkin saastainen valehtelija", hän sähisi minulle kodin edessä. Hän kohotti kätensä lyödäkseen, mutta minä livahdin syrjään ja juoksin alas polkua.

"Tuo on oikein! Juokse, poika, juokse!" isä huusi. "Kyllä sinä tulet kotiin. Ja kun palaat, selkäsauna odottaa."

Minä palasin kotiin. Mutta vasta kolme päivää myöhemmin. Poliisi otti minut kiinni, kun kävelin tiellä kohti sisäsaaren vuoristoa. Kerjäsin poliiseja päästämään minut, mutta he palauttivat minut isälle. Ja hän piti lupauksensa.