tiistai 25. marraskuuta 2014

Jäniksen vuosi

Kirjailija Arto Paasilinna
Kirja Jäniksen vuosi
Sivumäärä 182
Painovuosi 1975 (1990)
Kustantaja Wsoy
Kirjallisuuden laji kaunokirjallisuus

Takakannen tarina

"Vatanen säntäsi pankista kadulle. Hän lähti juoksemaan jalkakäytävää pitkin niin nopeasti kuin suinkin kintuistaan pääsi. Vastaantulijat jäivät ällistyneinä katsomaan miestä, joka pötki pakoon pankista kädessään kori, josta pilkistivät esiin pienet jäniksenkorvat."


Parasta Paasilinnaa! Miehen ja jäniksen uskomaton pakoseikkailu ruuhka-Suomen ansoista ulos luontoon, vapauteen ja todellisiin urotöihin. Tuhannen mehevän naurun kirja, jonka pohjalta Risto Jarva teki menestyselokuvan.

Arvosteluni

Aktiivinen kirjojen lukeminen on hieman kärsinyt tänä syksynä, kun aikaa ja intoa ei ole oikein riittänyt lukuinnon ylläpitämiseen. Jäniksen vuotta aloitin lukemaan jo elokuussa, mutta sain sen vasta hiljattain luettua, sillä aikaa ei vain meinannut millään olla. Hidas lukutahti ei tosiaankaan ollut kuitenkaan sidoksissa kirjan hankalalukuisuuteen, pituuteen saatika tylsyyteen, sillä teos oli päin vastoin hyvin helppo- ja kevytlukuinen kunhan vain pääsi vauhtiin. Tekstiä oli oikein helppo ymmärtää ja juonesta sai hyvin kiinni - tykkäsin! Itseänikin hieman ihmetyttää, kuinka saatoinkaan saada noin viihdyttävän kirjan lukemisen kestämään näin kauan... :D

Jäniksen vuosi kertoo tarinaa helsinkiläisestä toimittaja Vatasesta, joka on lopen kyllästynyt työhönsä ja kaupunkilaiselämän tuomiin rutiineihin. Matkalla takaisin kotiin eräältä työmatkalta palatessa auto törmää jänikseen. Vatanen pysäyttää ajoneuvon, ja pyydystää pienen pelokkaan jäniksenpoikasen omiin hoiviinsa. Yhtäkkiä paluu takaisin kotimatkalle tuntuu vastenmieliseltä ajatukselta, ja hetken mielijohteesta työkaveri autoineen saa jatkaa kotimatkaa yksikseen. Vatanen pakenee arkea, ja loukkaantunut jäniksen poikanen seuraa luonnollisesti mukana. Tästä alkavat mielenkiintoiset ajat, kaupungin pölyt saadaan karistettua jaloista ja kirjava seikkailu Suomen syrjäseuduille saattaa alkaa.

Paasilinna käyttää tekstissään sopivan kepeää kerrontatapaa, ja kuvailee Vatasta ja hänen elämäänsä koruttomasti mutta kuitenkin jollain tavalla kiehtovasti. Tarinaan on ujutettu mukavasti huumoria, joka sai hymyn kohoamaan huulilleni useampaan otteeseen sitä lukiessani. Tarina oli myös jännittävä, ja siihen oli helppo eläytyä ja samaistua. Kertomuksesta ja juonesta sai kiinni, ja sen kulussa pysyi hyvin mukana.

Suosittelen lukemaan Jäniksen vuoden, jos arjesta irtaantuminen ja pikkulukeminen kiinnostaa. Jäniksen vuosi voi toimia hyvin joko pienenä välipalana raskaampien teosten lomassa, tai ihan yksittäisenä pikalukemisena. Jäniksen vuosi on oikein oivallinen teos, joka sisältää paljon ajatuksia ja pieniä mielenkiintoa lisääviä asioita. Suosittelen kirjaa niin nuoremmille kuin vanhemmillekin lukijoille.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti