keskiviikko 25. joulukuuta 2013

Rautatie



Kirjailija
Juhani Aho
Kirja Rautatie
Sivumäärä 166
Painovuosi, painos 1994, 43. painos
Ensimmäinen painos 1884
Kustantaja Wsoy
Krijallisuden laji klassikot, kansankuvaus

Takakannen tarina

Matti ja Liisa kulkevat jälleen Lapinlahden kirkolle katsomaan paljon puhuttuja, halkoja syöviä rautahevosia. Ja jälleen harakka nauraa matkalaisten palatessa nöyryytettyinä, kengät savessa, virkamiesten ylenkatseen ja viinan kirot tunteneina.

Arvosteluni

Pakkanen paukkaa nurkissa, räiskää pirkin aidan selkiä ja seuloo huurua puihin ja pensaihin...

Juhani Ahon Rautatie on yksi suomalaisen kirjallisuudenklassikoiden helmistä, mikä johti siihen, että päädyin poimimaan kirjan mukaani äidinkielen päättötyötä varten. Tyyliltään teksti oli luonnollisesti vanhahtavaa, perinteikästä ja suomalaista. Talven purevuuteen ja kesän viileisiin sateisiin pystyi lukijana eläytymään, ja välillä toden ja tarinan rajamaat häilyivätkin lukusession aikana.

Tarina kertoo Matin ja Liisan, kahden keskivertokansalaisen elämästä ja siitä, kuinka he päätyivät katsomaan pitäjänsä kirkonkylälle rakennettua rautatietä. Matka olisi voinut sujua paremminkin, ja maailmalle nöyrtyneinä kotiin palatessaan he vannovat jättävänsä uuden ajan ihmetykset vastaisuudessa muiden uteliaiden harmiksi. Loppu on kuitenkin toiveikas paluu arkeen, ja nostatti hymyn ja hyvän mielen kuplimaan vatsanpohjassa asti.

Matti oli viikatteensa hionut ja kurahtaen katkesi sen edessä kostea piennarheinä. Ja lehmänsä lypsi Liisa, siivilöi pyttyyn maidon ja kissan kupposen pankon nurkkaukseen täytti.

Kirjan juoni oli mielenkiintoinen, ja itse aina klassikkoteoksista kiinnostuneina voisin lukea kirjan jopa uudestaan. Ihastuin Ahon käyttämään kieleen ja sen perinteikkääseen vivahdukseen, joka toi tuulahduksia menneisyydestä aina tällaisen nykynuoren mielen sopukoihin saakka kenties pysyvästi.

Pitääkseni arvostelun riittävän lyhyenä ja mielenkiintoisena en ala purkamaan kaikkia kirjan herättämiä ajatuksia tähän, vaan säästän ne tosiaan päättötyöhöni. Mutta en voi olla suosittelematta tätä kaikille paljon lukeville, aikuisempaan makuun sopivista kirjoista pitäville ja niille, jotka ovat kiinnostuneita historiasta ihan tavallisen rivikansalaisenkin näkökulmasta. Tykkäsin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti