Rakkautta al dente

Kirjailija Kira Poutanen
Kirja Rakkautta al dente
Sivumäärä 242
Painovuosi 2010
Kustantaja Wsoy
Kirjallisuuden laji nuortenkirjallisuus

Takakannen tarina

Päämääräni Italiassa:
1. Ota aurinkoa, älä ryppyjä tai auringonpistoksia ~ rusketu!
2. Löydä itsellesi uusi ammatti.
3. Opi pitämään Ericin perheestä.

Laran uusi rakas Eric haluaa viedä hänet romanttiselle Caprille, ja se on kyllä maailman paras ystävänpäivälahja ikinä! Paitsi että saarella asuu Ericin perhe ja tiedossa on Ericin äidin 60-vuotisjuhlat. Turha siis odotella yllätyskosintaa.

Yllätysloma kuitenkin on edessä. Tulossa on karmeaa italialaista sähläilyä, monsterimainen mamma, sisko ja kaveri, nakuilua ja katastrofirusketus. Mutta Lara kulkee nolosta tilanteesta toiseen pystypäin ja päättää ryhtyä muotimaailman tulevaksi mullistajaksi. Pasta naisen tiellä pitää - tosin ei kaidalla tiellä - ja muodin huipun sijaan suomineito löytääkin itsensä aurinkoparatiisin varjoisemmilta kujilta.

Arvosteluni

Sain tämän kirjan omakseni lukupiirin kautta, ja pakkohan se sitten oli ottaa luettavaksi! Rakkautta al dente oli aika poikkeava valinta verrattuna tavallisesti lukemiini kirjoihin, mutta ainakin tässä tapauksessa voin rehellisesti sanoa, että vaihtelu virkisti. Teksti oli helppo- ja sujuvalukuista, eikä lukemiseen mennytkään kuin pari päivää.

Erityisen koukuttava kirja ei ollut kyseessä, mutta kun lukemisurakan sai alkuun luki kertomusta eteenpäin helposti ainakin sen puoli kirjaa. Juoni ei ehkä ollut ihan se mun juttu, vaikka ihan viihdyttävä kirja sinänsä olikin kyseessä. Välillä päähenkilön lapsellisuus ja tyhmyys pisti ärsyttämään.

Jännitystäkin kirjasta löytyi sopivissa määrin, ja olipa juoneen ujutettu hieman dekkarinmakuakin. Loppu ei ollut kaikista ennalta-arvattavin. Henkilöt eivät olivat kaikki riittävän erilaisia eivätkä sekoittuneet oikeastaan lainkaan. Kirjan ulkoisesta olemuksesta tykkäsin; kansi on mukavan pirteä ja värit herkulliset.

Lautta lipuu hitaasti siniseen, ja aurinko paistaa lempeämmin kuin koko Italian-matkani aikana. tämä olisi todella kaunista, jos ei olisi niin tosi surullista. Miksi Ericin pitää olla totaalinen idiootti? Miksei hän voi tajuta omaa (ja okei, myös minun) parasta? Miksei mikään koskaan mene niinkuin pitäisi? Koko elämä on yhtä suurta huijausta.